Jättiputken torjuntaa pitkin kesää, elokuussa aika katkoa kukinnot

Alunperin koristekasviksi suomalaisiin pihoihin tuotu jättiputki on riistäytynyt luontoon todella haitallisena vieraslajina, joka on vaarallinen myös ihmisille. Sen leviäminen on syytä estää sekä kotien pihoissa ja puutarhoissa että yleisillä alueilla esimerkiksi talkoilla.

Jättiputki kasvaa kesässä jopa neljän metrin korkuiseksi ja muodostaa tiheitä, varjostavia kasvustoja. Se leviää tehokkaasti: suuri jättiputkiyksilö voi tuottaa kasvukaudessa jopa 100 000 siementä, ja kasvi lisääntyy tehokkaasti myös juurista. Siemenet pysyvät maassa itämiskykyisenä jopa 5–8 vuotta. Jättiputken torjunta joko kemiallisesti tai mekaanisesti on sikälikin tärkeää, että Suomen luonnossa ei näytä olevan kasvia, joka pystyisi kilpailemaan jättiputken kanssa, eikä putkella ole merkittäviä luontaisia tuholaisiakaan.

Tuhoa kukinnot loppukesästä

Jättiputki kukkii loppukesästä näyttävästi, joten se on helppo tunnistaa. Kasvin leviämistä voi estää katkaisemalla kukinto ennen kuin se pudottaa siemenensä maahan. Oikea ajankohta on elo-syyskuu kukinnon ollessa ruskea. Kukinto tulee kerätä jätesäkkiin ja polttaa. Mikäli kukinnon katkaisee kukintavaiheessa, kasvi kasvattaa uuden vielä kahdesti loppukesän aikana.

Monivuotista torjuntaa

Jättiputken systemaattinen torjunta on aloitettava kasvukauden alussa. Tehokkain ja nopein keino on kemiallinen torjunta. Sopivia tuotteita ovat Roundup Garden -tiiviste sekä käyttövalmiit Roundup Quick -liuokset. Käsittely suoritetaan poutapäivänä ja menetelmiä ovat lehtisively, ruiskutus tai vaikkapa kastelukannulla kastelu. Torjunta tehdään kasvuston ollessa alle puoli metriä ja tarvittaessa käsittelyn voi uusia kesän mittaan. Jättiputkea vastaan voi taistella myös katkaisemalla sen juuret. Kasvi otetaan ylös katkaisemalla pääjuuri pistolapiolla 10 cm syvyydestä. Maata ei pidä muokata, ettei maaperän siemenvarasto leviä syvempiin maakerroksiin. Jättiputken voi kaivaa kokonaan ylös silloin, kun esiintymässä on vain muutamia yksilöitä tai kasvi on selvästi pääkasvustosta erillään oleva. Kasvin juuri tulee kuivattaa tai polttaa.

Niitto ei tapa jättiputkea, mutta toistuvasti suoritettuna se vähentää sen kasvuvoimaa. Hennot, ensimmäisen vuoden kasvit voi myös kitkeä. Jo toisena ja kolmantena vuonna kasvilla on niin vankka juuri, että sitä  ei saa helposti ylös.

Jättiputken torjunta on monivuotinen urakka, mutta oikein tehtynä ja ajoitettuna siinä kyllä onnistuu.

Jo hipaisusta iholle vaurioita

Ihmiselle jättiputken tekee vaaralliseksi voimakas kasvineste, joka aiheuttaa auringonvalossa iholle pahoja, palovamman kaltaisia pitkäaikaisia rakkuloita. Pelkkä kasvin hipaisu saattaa riittää. Jättiputken vaikutukset, kuten pigmenttimuutokset, voivat kestää kuukausia ja valoherkkyys jopa vuosia. Erityisesti lapset kuuluvat riskiryhmään, mutta myös aikuisten kannattaa käyttää kitkiessä suojakäsineitä ja suojaavia vaatteita.

Roundup-tuotteita valmistava Transmeri Oy ottaa osaa jättiputken torjuntatalkoisiin muun muassa lahjoittamalla Roundup-tiivistettä Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (ELY) Ympäristö ja luonnonvarat Luonnonsuojeluyksikölle.

Lisätietoja: (09) 476 500

Pujo kannattaa poistaa, pian on oikea aika

Pujo on yksi vahvimmin allergiaoireita aiheuttavista kasveista maassamme. Pujo lisääntyy tehokkaasti, joten sen tuhoaminen kannattaa. Kemiallisella torjunnalla voidaan vaikuttaa erityisesti pujon juuristoon.

Pujo lisääntyy tehokkaasti sekä kasvullisesti haarovan juurakkonsa avulla että siementen välityksellä.  Yksi pujoyksilö saattaa tuottaa yli puoli miljoonaa siementä kesän aikana. Siksi pujon torjuntaan on syytä ryhtyä hyvissä ajoin ennen sen kukintaa keskikesällä.

Pujon torjuntaa helpottaa hieman se, että pujon raskas siitepöly leviää vain kasvuston läheisyydessä. Pujo on hyvin hankala kestorikkakasvi, mutta se ei kovin helposti leviä kasvupaikoiltaan. Näin pujon alueellinen torjunta on mahdollista, kunhan toimii systemaattisesti.

Pujo voidaan hävittää kitkemällä tai kemiallisesti torjumalla. Pujo on kitkettävä samoilta alueilta kahtena vuonna peräkkäin juuri ennen kukintaa. Kitkettäessä olisi syytä saada pujon juurakko mahdollisimman kokonaisena ylös.

Pujo kasvaa tiiviinä mättäänä, jolla on erittäin tiheä juuristo. Varsinkin tiiviissä maassa kitkeminen on työlästä, ja usein tarvitaan lapiota.

Kemiallinen torjunta tehoaa pujoon, kunhan ajoitus, torjunta-aine ja työtapa ovat oikeat. Lehtivaikutteinen yleisrikkahävite glyfosaatti on tehokas torjunta-aine. Glyfosaatti kulkeutuu nopeasti kasvissa lehdistä juuristoon ja se tehoaa kaikkiin lehtivihreällisiin yksi- ja kaksirikkaisiin kasvehin - myös monivuotisiin. Glyfosaatti voidaan levittää pujokasvustoon joko sivelykäsittelynä tai ruiskutteena.

Oikea ajoitus tärkeää

Pujon kukinnan huippu on useimmiten heinä-elokuun vaihteessa. Rikkakasvien torjunnassa on tärkeää kasvien niin sanottu kompensaatiopiste. Silloin kasvin kehitysaste on suotuisin torjunnan onnistumiseksi. Useimmilla rikkakasveilla tämä vaihe on kesäkuussa ennen kukintaa, kun kasvi on vielä kasvuvaiheessa, mutta ei täysin kehittynyt.

Pujon niittäminen ei hävitä pujoa, mutta kukintojen niittäminen helpottaa toki allergisia oireita. Niiton jälkeen pujo kasvattaa melko nopeasti uusia versoja. Jälkiversot pitää joko kitkeä, niittää uudelleen tai käsitellä glyfosaatilla.

Kemiallinen torjunta-aine Roundup sisältää glyfosaattia. Oikein käytettynä Roundup ei jätä jäämiä maaperään, vaan glyfosaatti hajoaa maassa luonnon omiksi aineiksi eli hiileksi, vedyksi, typeksi, hapeksi ja fosforiksi.

Pujo kiusaa pitkään

Allergia- ja Astmaliiton mukaan noin joka viides suomalainen kärsii allergisesta nuhasta.

Allergiaoireita aiheuttavat muun muassa lepät, pähkinäpensas, koivut ja muut lehtipuut sekä heinät kuten timotei, puntarpäät, nadat, nurmikat, koiranheinä, lauhat ja järviruoko. Allergiaoireita voi saada myös tiettyjen kasvien läheisyydessä esimerkiksi poimiessa voikukkia, päivänkakkaroita, kultapiiskuja, astereita, siankärsämöjä, kehäkukkia tai ohdakkeita.

Pujo on erityisen hankala rikkakasvi myös siksi, että sen siitepölyt kiusaavat allergisia aina keskikesästä alkusyksyn pakkasiin.

Lisätietoja: (09) 476 500

Vieraslajien torjuntaan heti kasvukauden alussa

Jättiputki, jättipalsami, komealupiini, kurtturuusu ja monet muut Suomen luontoon kuulumattomat vieraslajit ovat nyt kasvukautensa kynnyksellä. Vieraslajin torjunta ja hävittäminen on syytä aloittaa tehokkaasti heti, kun kasvin taimi nousee maasta. Parhaita keinoja ovat niitto, peittäminen ja asianmukaisesti käytetyt torjunta-aineet.

Vieraslajit leviävät usein tehokkaasti ja tukahduttavat alkuperäiset lajit. Ne ovat elinympäristöjen häviämisen jälkeen suurin uhka luonnon monimuotoisuudelle. Suomen maaperällä elää arviolta jo noin 600 vieraslajia, joista suurin osa on kasveja.

Vieraslajit ovat levinneet maahamme ihmisen mukana joko tahattomasti tai tarkoituksella. Niillä ei ole usein luontaisia kilpailijoita uusilla esiintymisalueillaan, joten ne pystyvät valtaamaan elinympäristöjä syrjäyttämällä alkuperäisiä kasvilajeja. Jotkut vieraslajit kuten jättiputki ovat myös haitallisia ihmisen terveydelle.

Moni vieraslaji on tuotu alun perin Suomeen koristekasviksi, mutta se on päässyt riistäytymään kotipuutarhasta ympäröivään luontoon. Näin on käynyt esimerkiksi jättiputkelle, lupiinille ja kurtturuusulle, jotka valloittavat hyvää vauhtia suomalaista perinnemaisemaa.

Ilmastonmuutos edistää vieraslajien leviämistä Suomessakin. Kasvukauden pidentyminen antaa monelle sellaiselle lajille aikaa lisääntyä, jotka eivät ole ehtineet sitä ennen tehdä. Esimerkiksi loppukesästä kukkivat piiskut eivät ole ennen ehtineet kypsyttää siemeniä Suomessa. Pienet siemenet leviävät tuulen mukana pitkiäkin matkoja. Keski-Euroopassa piiskut valloittavat jo pellon- ja metsänreunoja sekä joutomaata.

Jättiputkikin vielä tuhottavissa

Suomessa vieraslajien torjunta ja hävittäminen on eri arvioiden mukaan vielä mahdollista, jos toimiin ryhdytään heti ja tehokkaasti. Jopa jättiputki voitaisiin saada kuriin toisin kuin monessa Keski-Euroopan maassa.

Jättiputki onkin yksi uhkaavimmista vieraslajeista. Se valtaa tehokkaasti luontoa, aiheuttaa ihmiselle vaikeita, palovamman kaltaisia rakkuloita ja vähentää luonnon arvoa virkistyskäytössä.

Jättiputken leviäminen estyy parhaiten, kun sen tuhoaa jo taimena. Tehokkain ja edullisin keino on kitkeminen sekä glyfosaattia sisältävä torjunta-aine. Torjunta-ainetta kannattaa käyttää heti keväällä, kun taimet ovat 20-50 senttisiä ja torjunta-aineen ruiskuttaminen suoraan lehdille onnistuu. Uusintakäsittely tehdään noin kuukauden kuluttua, jolloin estetään uusien taimien itäminen. Jättiputki on sitkeä kasvi, joten sen entistä kasvualuetta on syytä seurata vielä muutaman vuoden ajan ja varmistaa, ettei uusia taimia kasva.

Kemiallinen torjunta-aine Roundup sisältää glyfosaattia. Glyfosaatti imeytyy kasvin lehdiltä juuriin estäen lehtivihreän tuotannon. Näin kasvi kellastuu ja kuihtuu juurakkoa myöten.

Oikein käytettynä Roundup ei jätä jäämiä maaperään, vaan glyfosaatti hajoaa maassa luonnon omiksi aineiksi eli hiileksi, vedyksi, typeksi, hapeksi ja fosforiksi.

Lisätietoja: (09) 476 500