Vieraskasvien neljä hankalinta lajia

Haitallinen vieraskasvi on muualta meidän luontoomme levinnyt kasvi, joka vie elintilaa omilta, kotoperäisiltä kasveiltamme. Maa- ja metsätalousministeriön laatimassa Kansallisessa vieraslajistrategiassa erityisen haitallisiksi vieraskasviryhmiksi on luokiteltu jättiputken kolme lajia – kaukasian-, persian- ja armenianjättiputki – sekä lupiini, jättipalsami ja kurtturuusu.

Jättiputki

Jättiputket kuuluvat sarjakukkaisiin kasveihin (Apiacae). Jättiputkiesiintymiä on eniten Pohjois-Karjalassa ja Itä-Suomessa – kaikkiaan noin 1 000 esiintymää. Hävitettäviä jättiputkia tiedetään tällä hetkellä olevan kolmea lajia: kaukasian-, persian- ja armenianjättiputki.

Jopa neljän metrin korkuiseksi kasvava jättiputki voi tuottaa jopa 100 000 siementä, jotka säilyvät maassa itämiskelpoisina vuosia. Lisäksi se leviää juuriston kautta.

Jättiputki on vaarallinen terveydelle

Jättiputken kasvinesteessä olevat furanokumariinit aiheuttavat ihmiselle pahoja palovamman kaltaisia iho-oireita. Pelkkä kasvin hipaisu saattaa aiheuttaa ihoreaktion, joka voimistuu auringonvalon vaikutuksesta. Iholle nousee palovamman kaltainen vaurio noin 15 minuutista kahteen tuntiin kosketuksen jälkeen. Jättiputken vaikutukset, kuten pigmenttimuutokset, voivat kestää kuukausia ja valoherkkyys jopa vuosia. Joutuessaan silmiin, kasvinesteen yhdisteet saattavat aiheuttaa jopa näön menetyksen. Erityisesti lapset kuuluvat riskiryhmään, mutta myös aikuisten tulee käyttää kitkiessä suojakäsineitä ja suojaavia vaatteita.

Jättiputki leviää tehokkaasti

Jättiputki tuottaa runsaasti siemeniä yhtä kasviyksilöä kohti. Siemenet voivat säilyttää itävyytensä jopa vuosia, vaikka kukintovarsi katkaistaisiin. Jättiputki lähtee kasvuun keväällä ensimmäisten kasvien joukossa ja saa jo silloin etumatkan valon ja ravinteiden suhteen muihin kasveihin verrattuna. Siksi jättiputki valloittaa nopeasti suuriakin alueita.

2 viikkoa ruiskutuksesta

Kurtturuusu

Kurtturuusu (Rosa rugosa) aiheuttaa ympäristöjen muutoksia erityisesti hiekkarannoilla ja saaristossa. Kurtturuusu tuhoaa hiekkarantojen rikkaan ja ainutlaatuisen eliöstön.  Kurtturuusua on levinnyt Suomessa eniten Suomenlahden rannikolle ja saariin ulkosaaristoa myöten.  Kasvustoja löytyy myös Pohjanlahden rannikolta Perämerelle saakka. Kurtturuusu muodostaa tiuhoja kasvustoja ja valtaa alaa muilta kasveilta.

Lupiini

Lupiinilla (Lupinus polyphyllus) on suuri luontovaikutus, sillä se kykenee typpibakteeriensa avulla rehevöittämään kasvualustaansa. Lupiini on siirtynyt puutarhoista tienvarsille, joissa se kilpailee alkuperäisten niitty- ja ketokasvien kanssa. Niityt ovat häviämässä Suomesta maatalouden muuttumisen takia, jolloin niityt kukkivat kasvit ovat löytäneet turvapaikkoja teiden varsilta. Hiekkamailla kasvavat kissankellot ja päivänkakkarat väistyvät lupiinin tieltä.

Jättipalsami

Jättipalsami (Impatiens glandulifera) on tuotu Suomeen 1800-luvulla puutarhakasviksi. Se on levittäytynyt puutarhoista erityisesti asutusten läheisyyteen, rannoille, lehtoihin ja kosteikkoihin. Tällä hetkellä kasvupaikkoja lienee tuhansia, ja leviäminen jatkuu,  ellei niitä hävitetä.

Jättipalsami on ahkera siementäjä, mutta sillä on hennot juuret. Mekaaninen torjunta kitkemällä on varsin helppoa ja voi tehota jopa kerralla, jos se tehdään ennen siemenvaihetta. Myös kemiallinen torjunta Roundupilla on tehokasta. Käytä Roundup Garden Plus -tiivistettä ja noudata hankalille suurille kasveille tarkoitettua ohjetta: 2 korkillista (40 ml) 1 litraan vettä. Voit valita myös käyttövalmiin Roundup Quickin esimerkiksi 2,5 litran tai 5 litran kanisterissa.

Linkkejä muille sivustoille

Kansallinen vieraslajistrategia

Suomen ympäristökeskus: Vieraat lajit

Suomen ympäristökeskus: Jättiputkitiedote

jup1_SL_150mm1288475076260

12884751021641288475076750

plugi_234551japaninpalsami

lupiinitisoPalovamma