Vieraskasvit Suomessa vuonna 2011

Vieraslajien aiheuttamien vahinkojen estämiseksi maa- ja metsätalousministeriö (MMM) on tekemässä Suomeen vieraslajistrategiaa, jossa kartoitetaan eläin- ja kasvilajien vieraslajien kokonaistilanne ja esitetään keinoja vieraslajien hävittämiseksi tai rajoittamiseksi.

Vieraslajien leviäminen aiheuttaa luonnon elinympäristöjen muuttumisen ohella myös taloudellisia menetyksiä. Maailmanlaajuisesti arvioiden vieraslajeista aiheutuvat kustannukset vastaavat noin 5% maailman bruttokansantuotteesta.

Suomessa ei ole tehty varsinaista arvioita vieraslajien haitoista ja niiden torjunnan kustannuksista, mutta niitä aiheutuu vieraslajien hävittämisestä, kasvin- ja eläintarkastuksista ja vahinkoeläinten pyynnistä.

Vieraslajistrategiassa tavoitteeksi määritellään haittojen rajoittaminen ja vieraslajien torjuminen aikaisessa vaiheessa ja yhteistyö hallinnon ja eri ympäristötoimijoiden kesken.

Ympäristöviranomaiset ja ympäristö- ja luonnonsuojelujärjestöt ovat tehneet työtä vieraslajien hävittämiseksi, sillä ne tuhoavat alkuperäisiä ympäristöjä ja niissä elävien kasvien ja eläinten selviytymismahdollisuuksia.

Vieraskasvien neljä hankalinta lajia

Strategia-luonnoksessa on määritelty erityisen haitallisiksi vieraskasveiksi jättiputket, kurtturuusu, komealupiini ja jättipalsami. Tavoitteena on, että jatkossa alueelliset viranomaiset koordinoivat hävittämistä ja tekevät yhteistyötä alaan erikoistuneiden yrittäjien ja järjestöjen kanssa.

  1. Jättiputket, joiden ryhmässä on kolme lajia
  2. Lupiini
  3. Jättipalsami
  4. Kurtturuusu

Jättiputki

Jättiputket kuuluvat sarjakukkaisiin kasveihin (Apiacae). Jättiputkiesiintymiä on Pohjois-Karjalassa ja Itä-Suomessa eniten, kaikkiaan noin 1000 esiintymää tällä hetkellä. Hävitettäviä jättiputkia tiedetään olevan kolmea lajia tällä hetkellä.  Jättiputket ovat myös ihmiselle vaarallisia kosketuksesta syntyvien ihovammojen takia.

Jättiputki voi kasvaa jopa neljän metrin korkuiseksi, ja se voi tuottaa jopa 100 000 siementä, jotka säilyvät maassa itämiskelpoisina vuosia. Lisäksi se leviää juuriston kautta.

Kurtturuusu

Kurtturuusu (Rosa rugosa) aiheuttaa ympäristöjen muutoksia erityisesti hiekkarannoilla ja saaristossa. Kurtturuusu tuhoaa hiekkarantojen rikkaan ja ainutlaatuisen eliöstön.  Kurtturuusua on levinnyt Suomessa eniten Suomenlahden rannikolle ja saariin ulkosaaristoa myöten.  Kasvustoja löytyy myös Pohjanlahden rannikolta Perämerelle saakka. Kurtturuusu muodostaa tiuhoja kasvustoja ja valtaa alaa muilta kasveilta.

Lupiini

Lupiinilla (Lupinus polyphyllus) on suuri luontovaikutus, sillä se kykenee typpibakteeriensa avulla rehevöittämään kasvualustaansa. Lupiini on siirtynyt puutarhoista tienvarsille, joissa se kilpailee alkuperäisten niitty- ja ketokasvien kanssa. Niityt ovat häviämässä Suomesta maatalouden muuttumisen takia, jolloin niityt kukkivat kasvit ovat löytäneet turvapaikkoja teiden varsilta. Hiekkamailla kasvavat kissankellot ja päivänkakkarat väistyvät lupiinin tieltä.

Jättipalsami

Jättipalsami (Impatiens glandulifera) on tuotu Suomeen 1800-luvulla puutarhakasviksi. Se on levittäytynyt puutarhoista erityisesti asutusten läheisyyteen, rannoille, lehtoihin ja kosteikkoihin. Tällä hetkellä kasvupaikkoja lienee tuhansia, ja leviäminen jatkuu,  ellei niitä hävitetä.

Kasvit vieraslajistrategiassa

Vanhempi tutkija Terhi Ryttäri Suomen ympäristökeskuksesta on vieraskasvien asiantuntijana MMM:n kansallisessa vieraslajistrategian ohjausryhmässä.

– Viranomaistoimissa ei ole olemassa tällä hetkellä vastuutahoa, joka huolehtisi vieraslajien hävittämisestä ja toimisi neuvojana ja yhteistyöelimenä. Alueellisella tasolla Ely-keskukset ovat luonteva taho, ja osassa niistä on jo käynnissäkin vieraslajihankkeita. Lyhytkestoiset hankkeet ovat hyvä ponnahduslauta, mutta onnistunut torjuntatyö vaatii pitkäjänteisyyttä, Ryttäri toteaa.

Ryttäri toteaa edelleen, että vapaaehtoisjärjestöillä on tärkeä asema vieraslajien hävittämisessä ja löytämisessä kuntien neuvonnan ja avun ohessa. Osa kunnista tai seutukunnista ovat olleet aktiivisia hävittämisessä, erityisesti jättiputkien hävittäminen on nostattanut projekteja. Kuntien osallistuminen ja aktiivisuus vaihtelevat.

Vieraslajien hävittäminen

Strategiassa otetaan kantaa vieraslajien hävittämisen keinoihin. Myös vieraskasvit sisältyvät tähän kokonaisuuteen.

Yksi tärkeä tavoite on jättiputkien hävittäminen Suomesta kokonaan. Terhi Ryttäri arvioi nykyisten kokemusten perusteella, että jättiputken hävittämisen vuotuinen kustannus on noin miljoona euroa, ja että hävittämiseen aikaa kuluu 10–20 vuotta.

Keskeisen tärkeätä on, että jättiputki on mahdollista hävittää Suomesta toisin kuin monista Euroopan maista.

Jättiputket ovat haasteellisia hävitettäviä vaarallisuutensa takia, ja niiden hävitystyössä tarvitaan turvavarusteet. Tässä tehtävässä mekaanisen kitkennän ohella suositellaan kemiallista hävitystä, koska jättiputkien kasvustot säilyvät maaperässä pitkään.

Kurtturuusun hävittämistä on kokeiltu Hangon Furuvikissa, jossa se oli levinnyt noin kilometrin matkalla suojellun alueen rannalle. Kauhakuormaajalla poistettiin juuristot ja jäljelle jääneet juurakonpalat poistettiin käsin useamman kerran. Jälkihävitys tehtiin vuoden kuluttua.

Furuvikista saadun kokemuksen perusteella kurtturuusun hävittämisen kustannukset ovat noin 18 000 euroa hehtaarilta. Ryttäri mainitsee, että kurtturuusun hävittäminen ei onnistu isoilta alueilta käsin, vaan siihen tarvitaan koneellinen hävitys ja jälkiseuranta.

Lupiinia ei saada hävitetyksi, mutta tavoitteena on estää sen lisäleviäminen mm. lupiinivapaille tiepenkereille.

Jättipalsami hävitetään sitkeällä kitkennällä ennen kuin ne ehtivät kypsyttää siemeniä.

– Tärkeätä on myös, että puutarhajätteet käsitellään oikein ja että jätteistä ei leviä kaatopaikoilla vieraslajeja luontoon, Terhi Ryttäri opastaa. – Puutarhajätteitä ei saa levittää luontoon.

– Lajien leviämisen ennaltaehkäisyyn tarvitaan kansalaisten aktiivisuutta – ja myös tietoisuuden lisäämistä. Tarvitsemme opaskirjan, lajien leviämistä seuraavan toimijan ja kansallisen vieraslajien riskienarviointijärjestelmän, Ryttäri tiivistää strategian keskeisiä toimet.

Käytännössä hävittämisen periaate on, että kasvit hävitetään ennen kuin ne siementävät. Hyvä ajankohta on kasvukauden alku, jolloin esimerkiksi jättiputket ja – palsamit ovat vielä pieniä.

Tulevat hankalat vieraskasvit?

Terhi Ryttäri arvioi, että jotkut uudet kasvit saattavat aiheuttaa vahinkoja jatkossa. Etenkin ilmaston lämpeneminen voi edesauttaa uusien lajien leviämistä Suomessa.

Uusia vahinkoa aiheuttavia vieraskasveja saattavat olla samettisumakki, rehuvuohenherne, pilvikirsikka, isotuomipihlaja ja vuorivaahtera. Näiden leviäminen puutarhoista pitäisi estää. Lista on suuntaa antava, mutta uusien kasvilajien istuttaminen on mietittävä tarkoin. Puutarhajätteitä pitää käsitellä huolellisesti.

Linkkejä vieraslajeista:

www.mmm.fi

www.ymparisto.fi/vieraslajit

Vieraslajistrategian luonnos: http://www.mmm.fi/fi/index/etusivu/ymparisto/luonnonmonimuotoisuus/vieraslajit.html

 

www.ymparisto.fi

www. kasviatlas.fi

www.mmm.fi/vieraslajit

www.roundup.fi

http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=73410&lan=fi

http://www.sll.fi/varsinais-suomi/sitkea-jattiputki-herattaa-huolta-lounais-suomessa/

Hangon Furuvikin kurtturuusun hävittäminen: Lutukka 26. 2010